Luovuus on ihmisen kykyä tuottaa uutta. Luova prosessi on yleensä ainakin osittain tiedostamaton – sen vuoksi rentoutumisella on erittäin positiivisia vaikutuksia luovuuteen. Kuin aivot lepäävät, mielen kontrolloiva ja arvioiva puoli tekee tilaa uusille ajatuksille ja mielikuville. Rentoutuminen lisää eri aivojen osien välistä vuorovaikutusta, jolloin voi syntyä uusia ratkaisumalleja ja mielikuvia.

Olen aina pitänyt itseäni ainakin jonkin verran luovana tyyppinä. Näen tietynlaiset asiat kuvina, muotoina ja väreinä. Yleensä näihin mielikuviin liittyy myös musiikki tai jonkinlainen ääni ja näistä yhdessä muodostuu tunne. Tämä tunne puolestaan ohjaa luovuutta.

Äärettömän luovilla ihmisillä on kyky tehdä mielikuvat näkyviksi. Olen itse nähnyt esimerkiksi unia, jotka on kokonaan maalattu naivistiseen tyyliin. Olen säveltänyt syvässä rentouden tilassa (rentoutuessa äänitteen avulla tai juuri ennen nukahtamista) musiikkia kokonaiselle orkesterille. Olen nähnyt unissa fantasiamaailmoja, joita yritän kehittää päässäni valveilla ollessa. Eipä ole kyllä tarvinnut tietoisuuden tilassa maalata yhtään taulua, säveltää musiikkia tai kirjoittaa fantasiaa. En vain osaa. Vai osaanko sittenkin?

Luin joskus lehdestä, kuinka eräs entisaikojen nero oli miettinyt jonkin aineen kemiallista rakennetta monta kuukautta. Mies oli jo lähellä luovuttaa, kunnes kävi väsyneenä istumaan takkatulen ääreen ja alkoi vaipua horrokseen. Juuri ennen nukahtamista silmien eteen muodostui kuva ratkaisusta ja aineen rakenne oli ilmiselvä. Tämä tarina on hyvä esimerkki siitä, miten rentoutuminen vaikuttaa aivojen toimintaan poistaen esteitä antaen tilaa uudenlaisille mahdollisuuksille. Hauska esimerkki on myös entinen asiakkaani, joka kävi rentoutumassa tunnillani. Seuraavan kerran tullessaan hän kertoi, että oli herännyt samana yönä ilman syytä, ottanut kynän ja paperia ja kirjoittanut elämänsä ensimmäisen runon. Se vain tuli jostain mielensyvyyksistä rentoutumisen ansiosta.

Käyn itse rentoutumassa melko säännöllisesti Rajaportin saunassa. Siellä istuessa ajatus alkaa lentää. Sauna on 110 vuotta vanha ja alkuperäisasussaan – tunnelma on aivan vastustamaton tarinoiden keksimiselle. Mielikuvitus alkaa lentää ja alan kuvitella, miten ihmiset kylpivät 100 vuotta sitten. Miltä he näyttivät, mitä he puhuivat. Olisi niin mielenkiintoista päästä katsomaan sitä aikaa! Eikö?

Saunassa istuskellessani mieleeni alkoi muodostua tarina. Ja koska kärsivällisyyteni ja taitoni eivät riitä taitavaan kirjoittamiseen, päätin tehdä sen toisin. Sillä tavalla, missä olen oikeasti aika hyvä.

Olkaapa siis hyvät – Pispalan salaisuus, osa 1 löytyy täältä.

 

 

Takaisin artikkeleihin